Eräänä päivänä tyttö kohtaa pojan.

Tarina on tuttu vuosisatojen takaa. Rakkaudesta on kirjoitettu niin kauan kuin kukaan muistaa. Laulut syntyvät rakkaudesta. Rakkautta niin kuin elokuvissa. Rakkaus asuu meissä, me olemme rakkaus. On ansiotonta rakkautta ja armollista rakkautta. On epäreilua rakkautta ja yksipuolista rakkautta. Sitten on rakkautta, joka on platonista vailla seksuaalista kiintymystä. Rakkaus on voima ja side. Rakkaus on koko elämä.

Elämä paiskoo ympäriinsä ja lyö maahan. Se heittää seinään ja riepottaa myrskynsilmässä. Elämä on kipua, mutta eräänä päivänä kipu loppuu. Se tapahtuu keskimäärin sinä päivänä, kun tyttö kohtaa pojan. Tinderissä. Mätsi tulee ensimmäisenä päivänä.

Tyttö ei usko Tinderiin. Tekstiin hän kirjoittaa olevansa ihan kiva ja ihan tavallinen. Siinä hän ehkä vähän valehtelee, mutta eihän tekstiin voi kirjoittaa olevansa ihan super. Se kyllä selviää ajan kanssa sille, joka jaksaa nähdä ääriviivojen sisälle.

Poika on niin komea, että tyttö ei ole koskaan nähnyt mitään niin komeaa. Tyttö katsoo pojan kuvia sosiaalisesta mediasta eikä ole saada henkeä. Pojan komeus ei ole kuitenkaan mitään verrattuna siihen, mitä poika on sisältä. Tyttö kuvaisi sitä vain yhdellä sanalla: sopiva.

Tyttö ei voinut kuvitella, että maailma toisi hänen eteensä mitään niin sopivaa. Sellaisen joka vähän pökerryttäisi. Tyttö on toivonut itselleen miestä, joka hyväksyisi hänet sellaisena kuin hän on. Se ei varmastikaan ole helppoa. Tyttö räiskyy ja rätisee. Hän tarvitsee vastakappaleen, joka rauhoittaa ja ottaa syliin. Syli on vastaus maailman ongelmiin. Tyttö on tiennyt sen aina, mutta aikaisemmat sylit ovat muuttuneet aina liian pian kylmiksi tai välinpitämättömiksi.

Tyttö menee ensitreffeille keltaisissa kumisaappaissa. Hän haluaa olla erilainen. Hän haluaa olla luonnonlapsi, joka tekee mitä haluaa. Sellainen hän onkin. Treffipaikaksi hän on toivonut piiloa ja hiljaista paikkaa luonnossa; sellaista jossa saa olla rauhassa. Hän tietää, että ensitreffien paikaksi olisi oppikirjasääntöjen mukaisesti valittava aina sellainen, jossa on muitakin, jotta treffikumppani ei pääse tekemään pahaa. Tyttö kuitenkin luottaa poikaan. Jos tämä haluaa paloitella tytön, se on ihan fine.

Treffipäivänä sataa. Vieressä kuohuu Siikajoki – heille molemmille kovin rakas. Tyttöä tärisyttää. On yhtä aikaa kylmä ja pelottava. Poika puhuu paljon, mistä tyttö on hyvillään. Hän kehuu poikaa fiksuksi. Poika naurahtaa, että kyllä hänellä ainakin päässä jotakin liikkuu.

Ensitreffien päätteeksi tyttö huokaisee. Hän pyytää, että poika lupaisi hänelle yhden asian. Sen, ettei hänen koskaan enää tarvitsisi mennä ensitreffeille. Poika lupaa. Ensitreffeillä ei tarvitse suudella, mutta he suutelevat silti. Poika on luvannut olla hyvä suutelija. Hän taitaa olla oikeassa.

Muutamaa päivää myöhemmin poika tulee katsomaan teatteriesitystä, jossa tyttö laulaa. Kolmansilla treffeillä tyttö tapaa pojan äidin ja neljänsillä poika tapaa tytön jälkikasvun. Lähipiiri panikoi, että vauhti on liian hurja. Ympärillä olevilla ihmisillä on kaikilla mielipiteitä; osa tyytyy vain myhäilemään ja selvittelemään takkuja tytön tukasta. Poika ja tyttö määrittävät vauhdin juuri sopivaksi heille itselleen. Mitään kiirettä ei ole. ”Mennään meidän vauhtia.”

Myöhemmin tyttö kuvailee poikaa kaikille, että hän on komeampi kuin kukaan, mutta mukavampi kuin komea. Pojan yöpöydällä on korkeakirjallisuutta, sängyssä keltaiset unikkolakanat ja vessassa hassu lattia. Toisella käynnillään tyttö julistaa, että keittiöön tulee sitten kukkatapetti. Vieressä virtaa Siikajoki.

Tyttö tietää, että parhaimmat tarinat on vielä kirjoittamatta.