Reilut kaks vuotta sitte meikä paino 84 kiloa. Se on tässä varressa (169 cm) aikamoinen kasa tavaraa. No otetaan tietysti huomioon, että olin just ollu raskaana sen yheksän kuukautta ja vauva piti kohta pulauttaa pellolle. Senkin jälkeen kiloja jäi vielä 78.
Mutta meitsi oli päättäny, että ku vauva lähtee, pikkuhiljaa lähtee myös kilot. Mää annoin itelleni aikaa kymmenen kuukautta, nimittäin seuraavan vuojen toukokuun loppuun, että puottelen kiloja sen verran ku niitä nyt tipahtelee. Aikaa oli ja lempeyttä oli. Sitte piti vaan alakaa tutkimaan, miten se homma toimii.
Tutkin läpi Jutan opit ja Kaisa Jaakkolan hormonidieetin säännöt. Kävin Jutan parilla luennolla. Vedin jotain tanskalaisia (?) jauheita, joista sekoiteltiin jotain pahanmakuista ihmejuomaa. Tutkin omia ruokailutottumuksiani ja puutuin juuri niihin kohtiin, mihin kannatti puuttua. Tyhmempikin osaa laskea, että jos aiemmin on syönyt kaksi leipää per ruokailu ja jatkossa syökin vain yhden, se on vähemmän kuin ennen. Ei sen mitään avaruustiedettä ole.
Eniten tarvittiin uskoa itseen ja uskoa uuteen huomiseen. Jossain vaiheessa paino ei pudonnut yhtään, jossain vaiheessa se rapsahteli tosi kivasti alaspäin nopeassa tahdissa. Tiedän toimineeni väärin, kun kuihdutin välillä itseäni tahallisesti Jutan oppien vastaisesti. Siinä vaiheessa äiti sai ihan hyvällä syyllä nimittää anorektikoksi, vaikka sellaista ongelmaa ei kyllä koskaan tule minulla olemaan. Sen verran on ruoka elämässä maistunut. (Mummoni lempinimi minulle oli lapsena ”Kahdeksan lihapullaa”.) Mitäpä lottoat: mistä sellaisen olin saanut?
Kuukaudet kuluivat, ja joka aamu kävin puntarilla toteamassa päivän saldon. Liikunnan aloitin vasta hyvin loppuvaiheessa projektiani. En nähnyt järkeä liikuttaa turhaan sellaisia kiloja, jotka kuitenkin olivat joka tapauksessa matkalla minusta pois. Syömällä minun kiloni lähtivät.
Kuukautta ennen päämääräni loppua (olin siis palaamassa toukokuussa takaisin töihin) tajusin, että olin pudottanut enemmän kuin mitä olisin koskaan voinut uskoa. Vaaka näytti siinä vaiheessa 63,5 kiloa. Sitten otettiin loppukiri: jos pääsisin alle 60 kilon, saisin palkita itseni uusilla jumppahousuilla. Kun toukokuun alussa menin lunastamaan palkintoani Kauppurienkadun Stadiumiin, leuhkin myyjälle, että olen juuri laihduttanut 25 kiloa ja tässä juuri lunastan palkinnoksi itselleni S-kokoiset jumppahousut. Myyjä naurahti. Hullu palkinto. Rangaistus olisi muistaakseni ollut loppukuun herkkukielto. Julmaa.
Tätä tarinaa on ilo muistella, koska näin 14 kuukautta housuepisodin jälkeen olen yhä 60 kilon alapuolella. Välillä tosin olen saattanut käydä kilon tai kaksi suunnassa tai toisessa, mutta en koe asiaa kovin vakavana. Käyn puntarilla nykyään ehkä kerran kuussa. Olen pysynyt loistavasti siinä, mihin pääsin, vaikka en juuri enää ole oppejani noudattanut.
Kun naistenlehdet alkavat taas syksyn kunniaksi puskea vinkkejä siitä, miten kesäkilot saa pois, haluan minäkin jakaa omat ohjeeni. Tuijota niitä lempeästi, mutta älä liian vakavasti. Jos haluat pudottaa muutaman kilon, toivotan sinulle onnea. Eniten toivotan armollisuutta ja rakkautta omaa kehoa kohtaan jokaisessa projektin vaiheessa. Jos saat ohjeistani edes yhden pysyvästi osaksi elämääsi, olet hyvällä tiellä:
1. Juo vettä. Juo sitä paljon. Korvaa osa päivän muista juomista vedellä (ala käyttää vettä esim. ruokajuomana, jos et vielä sitä tee). Helppo muutos, ja kalorivaje on pitkällä aikavälillä näkyvä. Lisäksi vesi tekee hyvää iholle.
2. Jätä pois turhat sokerit. Tarkoitan esim. jugurtteja ja mehuja. Ei sun tarvitse niistä kokonaan luopua, koska armollisuus on vanhan kansan kristillinen termi, joka toimii myös tässä yhdeydessä, mutta noudata esim. hyväksi havaittua maanantaista torstaihin -kikkaa. Se ohjaa sua kieltäytymään herkuista ma-to. Perjantaina saat herkutella. Lauantaina ja sunnuntaina ei ole totaalikielto, mutta älä nimitä niitä enää herkkupäiviksi. Kerää voimia taas uuteen maanantaihin. Rytmi on aika kiva. Sillä jaksaa.
3. Syö vähemmän. Laita lautaselle vähemmän kuin olet ennen laittanut. Älä vertaa ruokailutottumuksiasi kaverin lautasmalliin; teillä on erilaiset kehot ja erilaiset tottumukset. Tiedosta omat ongelmakohdat ja puutu niihin. Tee vähän kerralla. Se on myöhemmin paljon, jos jaksat pysyä siinä.
4. Jos herkkuhammasta kolottaa, ota pala tummaa suklaata. Se on niin pahaa, ettei sitä voi syödä kerralla paljoa. Tosin ajan mittaan se maistuu hyvältä, koska et tiedä paremmasta.
5. Rakasta itseäsi. Rakasta mieltäsi, rakasta heikkouksiasi, rakasta läskejäsi. Mulla on aina ollut hyvä itsetunto, mutta uuden kehon myötä pääsin ihan uusiin sfääreihin. Se oli kamalan kivaa, koska onnistuin siinä mitä halusin.
6. Aloita urheilu tai lisää sitä. Vaihda lajia tai monipuolista treeniä, jos huvittaa. Eikä tarvi revitellä hulluna heti. Pääasia että menet. Aloita kaverin kanssa yhdessä. Voitte soitella toisillenne joka päivä. Mulla oli mun sisko, jolle mää tekstasin joka aamu sen, mitä puntari näytti.
7. Pidä huolta mielestä. Anna itsellesi hyvää aikaa. Oo itelles kiva.
8. Anna itelles aikaa muutoksiin. Mää annoin itelleni 8,5 kuukautta. Mulla oli välitavoitteita, mulla oli palkintoja ja oli mulla rangaistuksiakin. Ja joka aamu oli uus yritys. Jossain vaiheessa mää en enää muistanut, mitä mää tein. Karkkipäivä jäi pois, koska mulla ei enää tehnyt mieli karkkia.
Henkilökohtaisia elämänvalmennusvinkkejä saa meikältä kysymällä. Ne ei lopu ikinä kesken. Niitä mää jakelen itellekki harva se päivä. Joskus pystyn noudattaan niitä, monesti en. Mutta kerran mää onnistuin. Sääki ehit onnistua vielä vaikka kuinka!
Terkuin, kesän sokerikoukusta pikkuhiljaa irti pyristelevä personal mind trainer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti