No ni, moro!

Aika raskas on ollu syksy. Elähän mittään; ei sillä niin väliä, koska tännään mää kerron teille teatterista, mun uuesta harrastuksesta. Maanantai-iltojen piristysruiskeesta, joka jotenki vie ihan ihmesfääreihin, vaikka ois muuten tuhruttanu itkua koko päivän. Maanantai-iltasin ei itketä. Eikä tiistaiaamusin.

Mää oon äikänope henkeen ja verreen. Siinä mielesä meni ihan nappiin uravalinta, että yhtään päivää en oo sitä katunu. Siihen liittyy myös kaikkee mukavaa oheissäätöä, kuten esimerkiksi kaiken maailman essiintymiskeissit, ilimasutaijon ryhymät sun muut hässäkät. Joskus oon saanu kuorohommiaki omasa koulusa vettää. Ihan mahtavaa. Musahärpät ja näytelmät.

Teatteri ei maailmana oo mulle paljo muuten tuttu ku koulun ilmasutaijosta. En oo kuulunu koskaan mihinkään teatteriporukkaan, vaikka joskus oon ollu mukana teatterin bändisä, omana kouluaikana kaikissa ilmaisutaijon juttuisa ja nyt tietenki omalla urallani kehittäny näytelmiä ja harjotuttanu niitä, mutta sillon oon ollu ennemminki ohjaaja, en näyttelijä.

Mää olin miettiny sen silleen, että sitte ku oon lapseni teheny ja pikkusen vanhempi, ehkä jotaki 35 tai sitä rattaa, menisin mukkaan johonki prokkikseen: kesäteatteriin tai työväen näyttämöhommiin. Sitte mua pyyettiin mukkaan kuitenki vähän aikasemmin eli puolitoista vuotta sitte. Mää suostuin.

Ja voi sitä maailmaa. Ihan ihimeporukkaa. Mää niin tykkään. Ja ku se on vielä mussiikkiteatteria, ja älyttömästi laulua ja vaan muutamia vuorosanoja, niin tsaijai. Tännään oli ekat lukuharkat. Jaettiin roolit ja luettiin kohtauksia. Aika vaan makia. Kyllä mää ehkä vähän ymmärrän niitä mun ilmaisutaijon oppilaita, ku ne aina haluais vaan näytellä. Siinä on jotaki semmosta, mitä ihimissyvän ei pysty ymmärtämmään.

Ja vielä ku näytelmä sijottuu Haukiputtaalle, Martinniemeen, ja me saahaan puhua ommaa murretta. Niinku ite puhuttas. Tässä me nyt sitte talavi harijotellaan ja källistellään ja mietitään omia ossuuksia. Mää sitte kutun sut huhtikuun lopusa meijän enskariin. Pistäppä mielen päälle tai alle tai johonki siihen välliin. Katellaampa. Ja alota itekki joku kiva uus harrastus. Ei oo koskaan liian myöhästä. Onneks mää löysin tän maailman näinki nuorena. Jos ehtis tehä sitä vielä pitkään. Ois kait se makia. Ois ois.