Kymmenen vuotta sitten Rotuaarille, osoitteeseen Kirkkokatu 18, entisen Hovi-Hallin tiloihin perustettiin Rotuaarin S-market. Olin siihen mennessä työskennellyt opintojeni ohessa 3,5 vuotta Zeppelinin Eurosparissa, joka Spar-ketjun heikentymisen myötä oli loppumassa. Asiakaspalveluala oli mun juttu. Vaikka tiesin ryhtyväni eräänä päivänä opettajaksi, tein töitä koko opiskeluajan siinä määrin, että opintojeni loppuun mennessä en ollut nostanut senttiäkään opintolainaa. Kauppaduuni oli ihanaa; Eurospar oli koti! Koko Kempele tiesi meidät, Eurosparin kassatytöt – ja me kilpailtiin siitä, kenellä on pisin jono. Lisäksi oli kaikkien tiedossa, että mestoille ei otettu duuniin kuin hyvännäköisiä tytsejä. Vartijoista kilpailtiin.

Mutta Eurosparin suosio hiipui, S-ketju alkoi vallata alaa. Tuli Prisma, joka vei meiltä asiakkaat ja lopulta duunin alta. Alettiin katsella uusia töitä. Porukka hajosi. Joulun aikaan 2005 Kalevassa kerrottiin, että Rotuaarille avattaisiin keväällä uusi S-market ja työntekijöitä etsittiin. Siinä oli meidän mahikset!

Alkukarsinta oli kaksivaiheinen. Ensimmäiseen vaiheeseen kutsuttiin 50 hakijaa, jatkoon pääsi 30. Ensimmäisen vaiheen henkilöhaastattelun teki työkkärin täti. Toinen vaihe jatkui ryhmähaastatteluilla. Jokaisessa ryhmässä oli kuusi hakijaa. Annettiin kaksi erilaista tehtävää, jotka ryhmien tuli ratkaista. Haastattelijat tarkkailivat ulkopuolisina, miten kukakin hakija toimi, jutteli, kuunteli, huomioi toiset ja käyttäytyi.

Neiti K. Huovinen oli pukeutunut puna-valkoiseen Marimekon pallopaitaan. Työhaastatteluiden etikettisäännöissä kielletään punainen – liian päällekäyvää! Juuri siksi K on aina halunnut räväyttää; tehdä juuri sen, mikä on kiellettyä. K nautti ryhmätilanteesta, vaikka tiesi olevansa ryhmissä yleensä heikoilla. Hän oli syrjäänvetäytyjä niin kuin on mielellään edelleen suurissa ryhmissä. Niinpä hänen piti pinnistellä: olla valppaana, kysellä ja kuunnella, tehdä ratkaisuja ryhmän puolesta. Ryhmän hiljaisimman tytön hän määräsi kirjuriksi. Ryhmässä oli myös turva, sillä hänen poikaystävänsä sisko istui hänen vieressään. Hän kiinnitti huomiota hakijoiden asentoihin. Hän oli ainoa, joka piti kätensä esillä. Myöhemmässä elämässään hän tiesi näyttävänsä jokaisessa haastattelussa samalta kuin ensimmäisessä suuressa haastattelussaan. Miksi? Koska hän voitti kilpailun. Hän voitti myös jokaisen seuraavan kilpailun lukuun ottamatta yhtä. Myöhemmin hän ymmärsi, että niin oli nimenomaan tarkoitettu, ettei hän sitä yhtä ja ainutta paikkaa saisi. Paikka oli nimittäin Ruukin koulu, ja se jätti hänen sydämeensä tutkimattoman palon. Sitä ei pystynyt sammuttamaan kuin virka, jonka hän tulisi saamaan samasta kylästä myöhemmässä vaiheessa, mutta vasta sen jälkeen, kun hän oli ensin työskennellyt Sotkamossa ja Rovaniemellä. Emme kuitenkaan mene nyt siihen.

Ryhmähaastattelun jälkeen piti odotella monta viikkoa. Sitten tuli soitto: sinut on valittu! Paikkaa oli hakenut 232 ihmistä, joista haastatteluun kutsuttiin 50. Toiseen vaiheeseen pääsi 30, joista kauppaan otettiin 9 uutta, Arinan ulkopuolista työntekijää. Heistä 2 oli opiskelijoita. K oli noista opiskelijoista toinen. K tiesi, että tämän jälkeen hän pystyisi mihin vain. Hän rupesi luottamaan itseensä siinä määrin, ettei mikään tai kukaan pystyisi enää koskaan seisomaan hänen tiellään, mikäli hän jotakin haluaisi. Maailma oli avoin. Jos jokin jäisi häneltä jossain vaiheessa saamatta, siihen olisi oltava aika pirun hyvä selitys. Vain siten hän hyväksyisi sen osaksi elämänpolkuaan.

Loppujen lopuksi K työskenteli Osuuskauppa Arinan palveluksessa kunnioitettavat 3,5 vuotta, kunnes valmistui opettajaksi ja muutti Kainuuseen. Edelleenkin, joskus, hän haaveilee unissaan kassakoneen näpsytyksestä ja mustan hihnan hitaasta liu´usta. Hän palaisi kassalle milloin vain, jos se tuntuisi missään määrin järkevältä ja sopisi hänen elämänkuvioihinsa. Toisinaan hän unelmoi kesätöistä kassahihnan sykkeessä. Kuitenkin opettajuuden parhaat puolet näyttäytyvät nimenomaan kesäaikaan, joten toistaiseksi hän on tyytynyt sivelemään hihnaa vain siltä puolelta, jolla asiakkaat odottavat vuoroaan.

Kahta ja puolta kuukautta vaille kymmenen vuotta jaksoi Rotuaarin S-market palvella Oulun keskustan asiakkaita. Huomenna Ääs-market haudataan, ja mukaan hautajaisiin on kutsuttu kaikki ne, jotka kymmenen vuoden aikana ehtivät painaa duunia kyseisen firman leivissä keskustan sykkeessä. Mukana menossa on myös K.

Kunnianosoitus ja hatullinen muistoja! Rotskin vuodet olivat tiiviisti osa hyvää nuoruuttani!

Kiitos ystävät, työtoverit ja esimiehet!