Ja eräänä päivänä hän sen ymmärtää.

Että hänen maailmankuvansa on perustunut vuosikausia sisustuslehtien kiiltokuviin.

Ja että se maailmankuva on väärä.

Ja että hänen elämänsä romuttuu nyt.

Hän on takuulla lukenut kaikki mahdolliset kuukausittain ilmestyvät sisustuslehdet jo käsittämättömän monta vuotta. Joka lehdessä on ihailtavaa. Onnellisia perheitä, joilla on kauniita ja puhtaita koteja. Miksei toimittaja voi tehdä koskaan pistokäyntejä haastateltavien koteihin? Miksi kaiken pitää olla kuvaushetkellä aina niin siloteltua? Miksei kenenkään kotia esitellä tavallisena tiistaina siinä vaiheessa, kun kukaan ei jaksa siivota? Joka päivä pitää kuitenkin elää. Kaikilla on takuulla sotkuista joskus.

Tänään hänelle tuli paha olo. Postilaatikkoon oli ilmestynyt uusin Avotakka. Se olisi voinut olla myös Deko, Glorian koti tai Unelmien talo & koti. Niitä kaikkia hän on jossain vaiheessa tilannut. Se oli aivan tavallinen lukuhetki, jonka hän antoi itselleen. Lehti oli ihan tavallisen näköinen sisustuslehti, johon oli koottu vinkkejä valaisimista ja sohvista – niin kuin milloin tahansa. Hän kiinnitti huomiota seinänväreihin ja tapetteihin, sohviin ja tauluihin. Siihen, miten jotkut osaavat tehdä onnistuneita sisustusvalintoja – olkoonkin, että suomalaisen sisustamisen sanotaan usein olevan tylsää ja persoonatonta. Silti se on hänestä kaunista.

Ja sitten hän kiinnitti huomion niihin perheisiin, joita lehdessä esiteltiin. Niihin onnellisen näköisiin ja kauniisiin ihmisiin, jotka halusivat esitellä lukijoille kotinsa. Lehdissä ei sinänsä koskaan esitellä varsinaisesti kotien asukkaita, mutta haastatteluissa ihmiset saavat paljastaan itsestään niin paljon tai niin vähän kuin haluavat. Lehdissä ei koskaan kerrota, kuinka onnellisia perheitä kodeissa asuu, minkälaisia ongelmia heillä on tai kauanko he ovat olleet perhe. Lehdissä ei kerrota, mikä pareja pitää yhdessä. Lehdissä ei kerrota, riideltiinkö perheessä vessan siivoamisesta viime viikon perjantaina. Tai väljähtikö parisuhde sillä aikaa kun rouva sisusti uutta kotia. Tai että onko miehellä rakastajatarta työpaikalla. Tai vaimolla suhdetta miehen parhaaseen kaveriin. Tai kuinka moni lapsista on tästä liitosta. Tai syntyykö lapsia vielä seuraavaan liittoon. Näitä asioita ei kerrota. Niin kuin ei paljon mitään muutakaan.

Annetaan illuusio onnellisesta perheestä, joka asuu onnellisessa kodissa.

Tehdään lukijalle paha mieli. Että tuollaiseen olisi pitänyt pystyä. Ja että tuollaiseenpa et sitten itse kuitenkaan pystynyt.

Ei oteta huomioon, että lukijalla saattaa olla oma elämä sellaisessa vaiheessa, että hän ei nyt vain kestä näitä sisustusratkaisuita, joihin nämä tämän lehden sisustajapariskunnat ovat yksissä tuumin päätyneet.

Lukija päättää ryhtyä lukulakkoon, joka koskee onnellisia sisustustarinoita.

Lukija tekee sen omaksi parhaakseen.