Eräänä päivänä hän sitten aloittaa blogin. Vuoden päivät hän on sitä suunnitellut. Selittänyt itselleen, ettei kuitenkaan pysty, voi eikä osaa. Että atk ja mikään siihen liittyvä eivät ole häntä varten. Kirjoittaminen kuitenkin on, ja sitä ihmiset häneltä toivovat. Että hän tekisi sitä, minkä parhaiten osaisi. Kirjoittaisi ihmisille jokapäiväisistä havainnoistaan, jakaisi elämänmakua, hyviä ja huonoja päiviä. Sitä, mitä hän on jo vuosia uskolliselle naamakirjakansalle kirjoittanut. Koska Suomen suurimpien naistenlehtien kolumnistiksi ei häntä vielä kuitenkaan hyväksytä, hänen on perustettava blogi. Sellainen hyvän mielen foorumi, jota saavat lukea kaikki. Idiooteilta hän kuitenkin kieltää kommentoinnin. Joku roti on oltava.

Eräänä päivänä hän sitten päättää kohdata atk:n ja selvittää, miten blogiasiat hoituvat. Niitä hommia tekevät nimittäin paljon uunommatkin tyypit. Hän ei voi millään olla se kaikkein uunoin. Tai joku saattaisi sanoa, että voi kylläpä taitaakin olla, mutta hän ei uskoisi sitä kuitenkaan. On jaksettava vain keskittyä, jotta pääsisi eteenpäin tavoitteissaan. Kaikilla on tavoitteita. Ei saa jumittaa liian kauaa. Muuten vanhana harmittaa. Vierivä kivi perustaa blogin. Kyllä se siitä. Vierivä kivi on tehnyt ennenkin asioita. Hotkinut työpaikkoja muitten nenien edestä, esiintynyt Poliisit - kotihälytys -sarjan neljännellä tuotantokaudella, itkenyt surusta, ilosta ja ylpeydestä oppilaidensa edessä. Voittanut Me naisten rakkausnovellikilpailun. Sitä ei sovi unohtaa! Se merkitään CV:hen, jos siitä ankeasta paperista tulee ikinä enää olemaan mitään hyötyä. Ehkä siinä tapauksessa jos päättäisikin hakea Pikku Kakkoseen juontajaksi. Ei ehkä kuitenkaan vielä tänä vuonna. Ehkä jossain myöhemmässä vaiheessa. Ne purkittavat kuitenkin kuusi jaksoa kerralla. Hän laski kerran yhden sunnuntaijuontajan vaatteista. Kuusi viikkoa samoissa kamppeissa. Päivätyötä ei tarvitsisi siis jättää. Siirretään harkintaan, johonkin ajatusten eteisaulaan, sellaiselle kivalle, pehmeälle penkille, vuoronumeropöntön viereen, johon voi unohtua joksikin aikaa. Unohtua.

Vuoden päivät hän on myös miettinyt aihetta blogilleen. Jokaisella blogilla on oltava aihe. Voisi kirjoittaa työstä ja siitä, miten kutsumusammatissaan viihtyy. Voisi kirjoittaa perheestä, kavereista ja sukulaisista. Voisi kirjoittaa uudesta harrastuksesta, johon väsyttää mennä joka maanantai, mutta johon mentyään saa sellaisen voimaruiskeen, että sillä jaksaa koko loppuviikon. Voisi kirjoittaa siitä, miten ei haluta tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa jotain sellaista, mihin jokainen ruuhkavuosissa elävä nainen haluaisi upota. Voisi kirjoittaa siitä, miten laihdutetaan vuodessa 24 kiloa mielettömällä tahdonvoimalla. Voisi kirjoittaa kaikesta. Kertoa kaiken, minkä tietää.

Ehkä eräänä päivänä hän vain aloittaa.